#journalistinenluokkasatiiri #approvedbykertomuksenvaarat
Narratologin onnenpäivä voi olla sellainen, että bongaa aivan uudenlaisen kertomustyypin. Vielä mukavampaa on, kun voi huomata, että ei-narratologinen lukeva yleisö on bongannut sen myös! Nyt sosiaalisessa mediassa jaetaan ihastuneena Glorian juttua tamperelaistaiteilija Olli Joen perheestä (ja muistutetaan aiemmasta, samanhenkisestä Glorian jutusta (23.11.2016), joka kertoo taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorinin ja liikemies Sverker Littorinin kodista ja avioliitosta).
Jaamme kuitenkin Kertomuksen vaarat -kollega Tytti Rantasen kanssa sen käsityksen, että jo Aamulehden 6 vuoden takainen uutinen sisaruspari Alexiina Ahonkiven ja Krista Uusitalon ökysynttäreistä edustaa samaa lajityyppiä. Käytin uutista silloin aikanaan kirjallisuustieteen perusopintojen analyysikurssilla, mutta valitettavasti alkuperäistä AL-uutista ei nyt löydy mistään arkistoista. Onneksi on Iltalehden uutinen uutisesta.
Tätä Iltalehdenkin siteeraamaa kohtaa käytin opiskelijoille esimerkkinä siitä, että kyseessä ei ole objektiivinen viihdeuutinen vaan pienoiskokoinen luokkasatiiri, jossa uutisen implisiittinen tekijä (tekstin lukijalle synnyttämä mielikuva tekijän aikomuksista ja ajatusmaailmasta) välittää eri merkityksiä kuin ilmitasolla raportoiva uutisen konventionaalinen kertoja:
“18-vuotias Alexiina kertoo saaneensa lahjaksi Mercedes Benz SL-sarjan auton ja sisko asunnon.
– Ei kun Krista sai lahjaksi Cartierin sormuksen Pariisista. Se oli se syntymäpäivälahja, sisarusten äiti Jaana Ahonkivi korjaa.”
Miksi journalisti jättäisi tällaisen faktan oikaisemisen näkyviin? Koska haluaa etualaistaa sen, miten tärkeää nousukasperheelle on luetella materiaa! Journalistinen “outous” paljastaa, että nyt ollaan jollakin tavalla rikkomassa juttutyyppiä – ja tämä herättää tulkinnallisia lisäkysymyksiä.
Ennen kuin kilistämme uudelle kertomustyypille, pitäisikö kuitenkin vielä tarkistaa suomalaisen mediahistorian tuntijoilta, ovatko nämä jutut jatkumoa jollekin Hymy- tai Jallu-traditiolle?
***
Joka tapauksessa nyt somessa kiertävät kaksi Glorian juttua ovat mestarillisia satiireita, joiden teho perustuu retoriselle monitasoisuudelle. Kertojaääni noudattelee uskollisesti naistenlehtien lifestyle-juttujen ihastelu- ja tunnelmointiperinteitä, mutta jutun kokonaissommittelu ja tehdyt journalistiset valinnat ovat ironisia ja parodisia.
Esimerkiksi Littorineista kertovan jutun hillittömin yksityiskohta, Sverker Littorinin suvun jalostussonnit jotka “saivat lukuisia palkintoja ‘sonnien misterkilpailuissa’” ja joiden “hopeapokaalit ovat kunniapaikalla ruokapöydän vieressä” mainitaan pitkähkön tekstin lopussa siten, että ne päätyvät kehystämään koko juttua. Ei ole myöskään sattumaa, että toimittaja Virpi Salmi aloittaa juttunsa rouvan biologis-deterministisestä kommentista:
“”Heti kun tapasin Sverkerin, hän oli niin läheinen, että tuntui kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni, aivan kuin isän tai äidin. Meillä on hirveän voimakkaasti yhteensopivat feromonit. Ne tuntee, vaikka toinen joskus ottaisi päähän.”
Siitossonnius, luksuselämäntapa, naistenlehtien suosikkikäsite “sielunkumppanuus” ja geneettinen yhteensopivuus muodostavat ihanan sekasotkun, joka ei osoittele mutta vihjaa.
Kuvattujen luksuselämäntapojen, perityn vaurauden tai nousukkuuden sijaan perimmäisenä kritiikin kohteena tuntuisi kuitenkin olevan samainen journalistinen lajityyppi, jota juttu esittää edustavansa. Siten luokkasatiiri hakee tähtäimeensä myös lehden oma lukijakunnan. Hyvä Gloria, Kertomuksen vaarat hyväksyy!
***
Monet Littorineista kertovan jutun lukeneet ovat epäilemättä tulkinneet myös Venla Ruoppilan henkilö- ja lifestyle-juttua Olli Joen tyttäristä tämän uuden (?) lajityyppikehyksen kautta – sitä paitsi jo jutun otsikko tuntuisi olevan suoraan tyylillistä jatketta Virpi Salmen jutulle:
“Taiteilijaperheen ihana elämä Tampereella: juhlia kattohuoneistossa ja maailmanmatkoja”
Littorin-juttu sai varmasti niin paljon ironisia jakoja, että Gloriassa tajuttiin, että nyt on isketty klikkisuoneen!
Näyte myös tästä luokkasatiirista:
”’Monestihan mökit voivat olla sellaisissa metsiköissä, ettei sinne viitsi edes mennä, mutta meidän maapaikalle ajaa Tampereelta 20 minuutissa’, Irene kiittelee.
Joet puhuvat elämäntyylistään avoimesti ja vertailevat luontevasti esimerkiksi asuntojensa pinta-aloja. Omaisuutta tärkeämpää heille on kuitenkin yhteinen arvomaailma, johon kuuluu myös uskonto.
’Se on sellainen yhdessä pitävä voima. Loppujen lopuksi maallisilla asioilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä’, Irene sanoo.”
[…]
“’Erään Pariisin-näyttelyn avajaisten jälkeen olimme perheen ja ystävien kanssa juhlimassa Marinkan syntymäpäivää kuuluisassa Train Bleu -ravintolassa. Yhtäkkiä kaikki ravintolan kokit saapuivat pöytämme ääreen ja lauloivat onnittelulaulun moniäänisesti kuorossa. Heidät oli koulutettu kokkaamisen lisäksi myös laulamaan taidokkaasti, se oli ikimuistoista’, siskot muistelevat.”
Tämän jutun kannalta erityinen ääneenlausumaton tulkinnallinen kehys saattaisi olla amerikkalaisista herätysliikkeistä peräisin oleva “menestyksen teologia”, joka ainakin minulle tulee mieleen tästä hengellisyyden, perheyhteyden ja onnellisen yltäkylläisyyden yhdistelmästä.
***
Tämä somessa ihastusta aiheuttava lajityyppi on journalismin narratologisen tutkimuksen kannalta todella mielenkiintoinen tapaus. Perinteisesti on joko ajateltu, että ei-fiktiossa tekijä ja kertoja ovat aina yhteneväiset, tai sitten ylimpänä “tekijänä” on pidetty itse lajityyppiä – journalismin lajityyppiin ylimpänä kertovana auktoriteettina on siis luotettu. Näissä jutuissa kuitenkin lajityypillinen kertojaääni näyttäytyy alisteisena satiirisille aikomuksille.
Onko tullut aika aloittaa Glorian marxilais-narratologinen tutkimus?
– MM
Alkuperäisen Facebook-päivityksen (4.11.2017) ja kommentit löydät täältä.
Tammikuussa käsittelimme myös sitä, miten Joen perheen luokkasatiirin päähenkilöiden asuntomyynti-ilmoitus oli mennyt läpi Helsingin Sanomiin uutisena:
Kertomuksen vaarat viettää kesätaukoa 15.8.2018 asti. Tänä aikana blogissa julkaistaan nostoja klassikkopäivityksistämme. Käynnissä on kaksi sarjaa: toinen on Tutkitusti.-sivuston #huussilukemisto’n osana julkaistava kesäkevennyskimaramme ja toinen taas Päivitysten parhaat -sarja heille, jotka kaipaavat aikalaiskriittistä narratologiaa hellepäiviinsä!
Kertomuksen Vaarat 