Synnytysväkivalta on voimakas sana – Vierailijablogissa Piia Jallinoja

Piia Jallinoja on terveyssosiologian professori Tampereen yliopistossa. Väitöskirjassaan (2002) hän tarkasteli geeni- ja sikiöseulontojen käyttöönottoa Suomessa ja vapaaseen valintaan ja seulontojen eettisyyteen liittyviä neuvotteluja terveydenhuollossa. Viime vuosina hän on tutkinut erityisesti ruokaan ja terveyteen liittyviä kehityskulkuja, julkisia kiistoja terveellisestä ravitsemuksesta, asiantuntijoiden ja maallikoiden välisiä neuvotteluja sekä ruokavalintojen erilaisten perusteluiden välisiä jännitteitä. Hän johtaa Suomen Akatemian Media ja yhteiskunta -ohjelman rahoittamaa ”Nutrition, expertise and media” -hanketta, jossa analysoidaan auktoriteettien ja asiantuntijuuksien rakentamista terveelliseen syömiseen liittyvissä ajankohtaisissa kiistoissa.

Synnytysväkivalta-sana herättää mielikuvan synnyttävästä naisesta, jota joku mukiloi tieten tahtoen. Voimakas sana ja siihen liittyvä mielikuva on nopeasti lyönyt läpi suomalaisessa mediassa: Minä myös synnyttäjänä -kampanjasta raportoi ensin Helsingin Sanomat ja sitten Yleisradio. Ja nyt minäkin tartuin aiheeseen.

Synnytysväkivalta-käsitteen ja Minä myös synnyttäjänä -kampanjan viestejä kuvastavat esimerkiksi Iloa, Eloa! -blogin pitäjän kuvaus:  synnytysväkivalta on ”esimerkiksi alentuvaa kohtelua, synnyttäjän oikeuksien loukkaamista sanallisesti tai fyysisesti, pakottamista, uhkailua, toimenpiteiden tekemistä ilman suostumusta, selittämättä jättämistä” ja se voi olla vakavan synnytysväkivallan lisäksi synnyttäjän toiveille naureskelemista.  Lisäksi synnytysväkivalta “on rakenteisiin ja rutiineihin kätkeytynyttä toimintaa, ei niinkään sitä, että kukaan tieten tahtoen haluaisi kenellekään pahaa”, jatketaan blogissa. Katri Immonen puolestaan arvio blogissaan keväällä 2018 että ”eri asteinen obstetrinen väkivalta on arkea myös suomalaisilla synnytysosastoilla”.

Pohdin tässä kirjoituksessa synnytyksiin liittyvien jännitteiden kontekstia Suomessa ja tarkastelen kriittisesti joitain Minä myös synnyttäjänä -kampanjan käsitteitä ja jäsennyksiä.

Synnytyksessä hoitohenkilökunta toimii ja kamppailee pitääkseen lapsen hengissä ja jotta synnytyksen aikana ei tapahtuisi lapsen terveyttä vaarantavia asioita. Myös äiti halutaan pitää hengissä ja terveenä. Äidin psyykkinen täyttymys ja onnellisuus tulee vasta näiden tavoitteiden jälkeen. Tämä prioriteettijärjestys voi tuntua hankalalta yksittäisen naisen näkökulmasta: synnyttäjälle tapahtuma on ainutlaatuinen ja monet haluavat kokemuksesta kaiken irti. Sairaalan näkökulmasta jokainen syntyvä vauva halutaan pitää hengissä. Tästä prioriteettien erosta näyttää seuraavan monelle äidille tunne, ettei ole tullut kuulluksi tai nähdyksi.

Viime vuosina, ehkä jopa viime vuosikymmenien aikana, synnytykseen on ladattu aikaisempaa enemmän odotuksia. Sen tulee olla aktiivinen, luonnollinen, voimaannuttava, jopa ekstaattinen ja orgastinen – synnyttävälle naiselle. Kun johonkin tapahtumaan ladataan uusia odotuksia, syntyy myös uudenlaisia pettymyksiä. Naisten voimaannuttaminen, kyky tunnistaa kipua ja valita haluamansa erilaisista kivunlievitysmenetelmistä ovat hienoja tavoitteita ja saavutuksia. Samalla voimaantuvaa naista vastassa ovat sellaiset teot, tekniikat ja henkilöt, jotka kaventavat tuota voimaantumisen aluetta ja tunnetta että on tullut kuulluksi ainutlaatuisena yksilönä. Synnytys itsessään saattaa yllättää biologisena prosessina, jossa nainen ei voikaan olla ohjaksissa, perua, neuvotella. Synnyttäjä on lopulta statisti ”luonnon suuressa näytelmässä”.

Nyt käynnistynyt kampanja pyrkii tuomaan esille kaltoinkohdeltujen synnyttäjien äänen. Kampanja on herättänyt sosiaalisessa mediassa huomiota, eli siinä mielessä se on onnistunut. Huomiotaloudessa huomion saa voimakkaalla retoriikalla ja käsitteillä, jotka ovat yhtä aikaa yllättäviä ja tuttuja. Valitut käsitteet sisältävät kuitenkin muutamia kysymyksiä.

Ensinnäkin väkivalta. Minä myös synnyttäjänä -kampanja puhuu synnytysväkivallasta, englanninkielisillä sivustoilla käytetään käsitettä ”obstetric violence”. Kokevatko naiset Suomen synnytyssairaaloissa väkivaltaa? Kampanjassa väkivallaksi voidaan luokitella monenlaisia tekoja naureskelusta tahalliseen fyysiseen vahingoittamiseen. Olisiko kuitenkin synnytyksiin liittyvien konfliktien purkaminen tehokkaampaa, jos kielteisistä kokemuksista kerrottaisiin ja niitä analysoitaisiin mahdollisimman monisävyisesti? On siis erilailla, eri asteisesti satuttavia kipuja, ahdistumista ja tuskaa, joiden taustalla on erilaisia tapahtumia vakavista hoitovirheistä tylyyn kommunikaatioon. Ne ovat seurausta monista tapahtumaketjuista ja syiden kimpuista, ja hoitohenkilökunnan merkitys tapahtumien kulkuun vaihtelee.

Toiseksi kulttuuri. Johtuuko naisten väärinkohtelu taustalla vaikuttavasta synnytysväkivaltakulttuurista? On toki mahdollista, että Suomessa vallitsee synnytysväkivaltakulttuuri, joka selittää tyhjentävästi kaiken edellä kuvatun synnyttäjien kokeman. Tämä pitäisi ensin kuitenkin todistaa tutkimuksilla. Jotta voisi todeta väkivaltakulttuurin, pitäisi olla havaittavissa laajasti jaettu, perustavanlaatuinen arvo- ja toimintajärjestelmä, joka tukisi ja ajaisi hoitohenkilökuntaa toistuvaan väkivaltaan potilaita kohtaan. Pelkästään useiden todistajien lausunnot omista kokemuksista eivät riitä tätä todentamaan. On myös monia naisia, jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa ja jotka kenties ovat kokeneet välittämisen ja hoivan kulttuuria.

Näiden uusien, uhrien kokemuksia korostavien käsitteiden käyttöönotto on ongelmallista myös siksi, että ne helposti sementoituvat mediassa ja sosiaalisessa mediassa totuuksiksi. Lopulta muut näkökulmat ja tulkinnat leimataan takapajuisiksi ja naisvihamielisiksi. Näin saattaa tapahtua etenkin kulttuurissamme, jossa halutaan suojella uhreja ja jossa uhrin tarina on lähes aina vastaansanomaton. Yhdysvaltalaiset sosiologit Bradley Campbell ja Jason Manning ovat puhuneet uhriuden kulttuurista (The Rise of Victimhood Culture: Microaggressions, Safe Spaces, and the New Culture Wars, 2018), jossa uhrien tarinat nousevat aikaisempaa arvostetumpaan asemaan ja jossa todisteeksi vääryydestä riittää aina uhrin tulkinta tapahtumista. Tällaisessa ilmapiirissä sekoittuvat helposti kritiikki, joka kohdistuu kokemusten käsitteellistämiseen ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin (jota itse tässä kirjoituksessa siis teen), ja kritiikki joka kohdistuu itse kokemukseen (jota en tässä tee).

Ovatko naisten kurjat synnytyskokemukset tähän mennessä olleet täysin pimennossa? Eikö synnyttäjiä ole aikaisemmin voimaannutettu ja kuunneltu? Kun itse olin kahteen otteeseen raskaana 1990-luvun alussa, olin hyvin tietoinen monista mahdollisista ongelmista. Silloin oli käynnissä yksi luonnollisen synnytyksen aalloista. Luin itse perinteisiä ja aktiivisen synnytyksen oppaita, seurasin luonnollisen synnytyksen keskusteluja ja osallistuin jopa pariin tilaisuuteen, jossa aktiivista, luonnonmukaista synnytystä pyrittiin edistämään.  Tämän innoittamana päätin itse synnyttää molemmat tyttäreni synnytysjakkaralla. Silloinkin oli havaittavissa jännite ”luonnollisen” ja medikalisoidun synnytyksen välillä.

Vaikuttaa siis siltä, että jännite synnyttäjän ja hoitohenkilökunnan sekä luonnonmukaisen ja teknologisoituneen synnytyksen välillä on sitkeä ja pitkäaikainen. Meillä on samaan aikaan modernisaation mukanaan tuomat, elämää helpottavat ja elinvuosia lisäävät teknologiat ja näiden teknologioiden riskit ja haitat. Uudet synnyttäjäsukupolvet havahtuvat tähän jännitteeseen vuorollaan ja jäsentävät sitä ajankohtaisilla käsitteillä. Tällä hetkellä ratkaisua moniin ongelmiin etsitään henkilökohtaisten kokemusten ja tuntemusten jakamisella sosiaalisessa mediassa, globaaleissa sosiaalisen median alustoja hyödyntävissä kokemusyhteisöissä sekä käsitteillä, jotka ankkuroivat kokemukset valtarakenteisiin.


Vierailijablogissa ääneen pääsevät kirjoittajat, jotka lähestyvät ajankohtaisia ilmiöitä tai muita kysymyksiä kertomuskriitisestä näkökulmasta. Kertomuksen vaarat approves!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s