Mikä kokemus? Kokemuskertomusten kriittisestä voimasta – Vierailijablogissa Sanna Tirkkonen

Kertomusten vaarat on narautellut valtamedioita henkilökohtaisten kokemuskertomusten löperöstä käytöstä sekä kyseenalaistanut tunnepitoista someviestintää, jossa omien kokemusten jakamiseen kannustetaan kritiikittömästi. Yksittäiseen kokemukseen vetoamista ei usein pidetäkään kovin hyvänä perusteluna näkemyksille, jotka koskevat maailman tilaa tai ilmiöiden selittämistä laajemmin. Voimakas omakohtainen kokemus voi joskus myös estää näkemästä asioita toisten näkökulmasta. Kokemuskertomuksilla voi kuitenkin olla tärkeä kriittinen rooli julkisissa keskusteluissa, minkä takia on hyvä pohtia kokemuksen ja tiedon välille rakennettua vastakkainasettelua.

Tarkemmin ajateltuna ei ole lainkaan selvää, mitä kokemuksella tarkoitetaan. Edellisten eduskuntavaalien ajoilta monelle on jäänyt mieleen populistipuolueen entisen puoluesihteerin toteamus, ettei tarinan todenperäisyydellä ole merkitystä, koska ”näin nämä asiat koetaan”. Lausahdus jäi elämään esimerkkinä poliittisesta keskustelukulttuurista, jossa faktat ovat menettäneet hohtonsa. Samalla kokemukseen vetoaminen yhdistyi piittaamattomuuteen totuudesta. Arkikeskusteluissa ei ole edelleenkään tavatonta viitata kokemusasiantuntijoihin irrallaan hoiva-alojen kontekstista – ja ivalliseen sävyyn: ”kaiken maailman kokemusasiantuntijat” huutavat keskustelupalstoilla, että rajat täytyy laittaa kiinni ja maahanmuuttajien sosiaalituet poistaa!

On kuitenkin ilmeistä, ettei paneelikeskustelun poliitikko vedonnut puheessaan juuri kokemusasiantuntijoihin, moninaisiin haavoittuviin ryhmiin, joiden kokemustietoa tarvitaan silloin kun vaikkapa terveys- ja sosiaalipalveluja, vapaaehtoistoimintaa tai kaupunkiympäristöjä suunnitellaan. Puoluesihteeri viittasi kokijoihin suurena vaiennettuna kansana ja yhtenäisenä massana, mikä on tyypillistä populistiselle kielenkäytölle, ei niinkään mielenterveys- tai päihdekuntoutujiin, turvapaikanhakijoihin, lastensuojelun ja vanhustenhuollon asiakkaisiin tai esteettömyyden tärkeydestä puhuviin henkilöihin.

Sanaa ”kokemus” voidaan itse asiassa käyttää hyvin erilaisissa merkityksissä, ja eri kielialueilla sanaan liitetään erilaisia assosiaatioita. Suomeksi kokemus kalskahtaa usein täysin henkilökohtaiselta ilmiöltä tai yhtäkkiseltä tapahtumalta, mutta sanalla voidaan tarkoittaa myös ajan kanssa kertynyttä asiantuntemusta: ”Hän on oikea henkilö tehtävään, sillä hänellä on paljon kokemusta tältä alalta.” Joskus taas vaikkapa konsertista tai terrori-iskusta puhutaan jaettuna kokemuksena – tai lamasta sukupolvikokemuksena, jolloin oletus on, ettei kokemus sittenkään ole täysin subjektiivinen asia. Teoreettisimmissa keskusteluissa kokemukseen liittyy tiedollinen ulottuvuus, mikä erottaa sen pelkästä aistimuksesta tai fyysisestä tuntemuksesta. Kokemuksen sosiaalista luonnetta painottavat tutkijat korostavat puolestaan sitä, kuinka kielelliset ja kulttuuriset todellisuudet mahdollistavat kokemukset tietynlaisina. Itsensä voi kokea esimerkiksi keskiluokkaisena kuluttajana tai ADHD-lapsena ainoastaan, mikäli nämä yhteisesti jaetut käsitteet ja niihin liittyvät kulttuuriset käytännöt ovat tuttuja.

Kertomusvaaralaiset ovat varoittaneet kokemuskertomusten hämärtävän faktan ja fiktion rajoja journalismissa. Onkin ongelmallista asettaa kokemus ja totuudenmukaisuus jyrkästi vastakkain. Kokemuksen taipumattomuus puhtaaksi faktaksi ei kuitenkaan ole samankaltainen ongelma silloin, kun tavoitteena on ymmärtää potilaan kipukokemusta sairaalakontekstissa. Kipu ei ole vähemmän kipua, vaikka emme osaisi ollenkaan selittää sitä. Kokijalleen yksinäisyyden tai epäoikeudenmukaisuuden kokemukset eivät myöskään ole vähemmän tosia, vaikka ne olisivatkin edeltävien kokemusten ja tulkinnan värittämiä. Joskus kouriintuntuvat kokemukset saattavat myös tuntua täysin epätodellisilta.

Kokemus ja tieteellinen tieto eivät kuitenkaan ole vastakohtia. Vastakkainasettelu tuottaa pahimmillaan tiedevastaisuutta siellä, missä koetaan kohtaamattomuutta. Esimerkiksi valelääkäritapauksissa monet potilaista kokivat heidät vuorovaikutukseltaan erinomaisiksi verrattuna etäisiksi jääviin ammattilaisiin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja eräiden karismaattisten lääkärien suosio perustuu kokemusten kuuntelemiseen ja vuorovaikutuksen huomioimiseen.

Kokemuksia itse asiassa tutkitaan paljon humanistisin ja yhteiskuntatieteellisin menetelmin, jolloin kokemusten analysointi ei välttämättä tähtää syy-seuraussuhteiden selittämiseen. Yksittäisestä kokemuksesta ei voi tehdä yleistettyjä väittämiä siitä, mistä jokin ilmiö johtuu, vaikka terveyssivustoilla onkin voinut saada mediatilaa tekemällä oman suolistontoimintansa perusteella yleistyksiä siitä, miten muidenkin kannattaisi syödä. Yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista, köyhyydestä, lähisuhdeväkivallasta tai siviilien sotakokemuksista jäisi kuitenkin olennaisia asioita ymmärtämättä, jos kokijoita ei kuultaisi. Tieteellisen käsitteellistämisen piiriin tuleekin tuoda sellaisia ilmiöitä, joille ei ole vielä sanoja.

Filosofisen tietoteorian alalla puhutaan episteemisestä eli tietoon liittyvästä epäoikeudenmukaisuudesta, jolla voidaan tarkoittaa kahta eri asiaa. Ensinnäkin voimme tunnistaa tilanteita, joissa henkilö ei tule kuulluksi jossakin tilanteessa, esimerkiksi kokouksessa, koska paikalla olevat ihmiset olettavat hänen olevan väärä henkilö tuomaan asian esille. Henkilö saattaa osata ilmaista ja perustella asiansa erinomaisesti mutta tulee ohitetuksi ulkoisen olemuksensa, oletetun pätevyytensä, sukupuolensa, taloudellisen asemansa tai syntyperänsä takia.

Toinen tiedollisen epäoikeudenmukaisuuden muoto liittyy kokemuksen sanoittamiseen: monet eivät ole alun perinkään päässeet osallisiksi niihin käytäntöihin, joissa kokemuksia käsitteellistetään, jolloin oman tilanteen kannalta olennaiselle ilmiölle ei ole tarvittavia sanoja. Tällöin ilmiö saattaa jäädä kokonaan pimentoon tai sitä selitetään ulkoapäin, jolloin on mahdollista, että selittämiseen ja neuvojen antamiseen osallistuvat ainoastaan henkilöt, jotka eivät tunne ilmiön kaikkia olennaisia puolia tai tulkitse sitä erityisen merkittäväksi. Köyhyyden kanssa kamppailevalle tuskin on hyödyllistä tarjota keskiluokkaista säästöniksiä, jonka mukaan kannattaa aina ostaa laatua.

Tietysti voimme suhtautua empaattisesti toisiin ihmisiin ilman omakohtaista kokemusta, mutta ilmiö uhkaa jäädä marginaaliin, mikäli sitä ei ole alkujaankaan tunnistettu hyvin. Tällöin epäkohtien tuominen julkisen keskustelun piiriin on hankalaa. Viime vuosina seksuaaliseen häirintään ja kaltoinkohteluun sekä erilaisiin epäasiallisiin vallankäytön muotoihin puuttuminen on edellyttänyt henkilökohtaisten kokemusten ulostuloja, mutta myös sitä, että meillä on käsitteet ilmiöiden tavoittamiselle ja välineitä ymmärtää niiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet. Useat samankaltaiset, henkilökohtaisilta vaikuttaneet kokemukset, joita esimerkiksi #metoo-kampanja ja Leaving Neverland -dokumentti toivat esille, voivatkin osoittaa ilmiöillä olevan toistuvia mekanismeja – ja ettei kokemuksen kanssa olekaan yksin.

Hyvin perustellulla kokemuskertomusten käytöllä on siis paikkansa julkisessa keskustelussa, mutta niin on myös kertomusten kriittisellä analyysilla. Tälläkin hetkellä vaalikeskusteluissa viitataan jatkuvasti sekä poliitikkojen omiin että potentiaalisten äänestäjien yksilökokemuksiin, jotta poliitikko voisi viestiä olevansa lähellä kansalaisia ja vedota faktojen lisäksi tunteisiin. Edelleen on siis kysyttävä, mitä kokemuskertomuksella tavoitellaan ja voinko seistä tämän tavoitteen takana. Joskus vastaus saattaa olla: ”Kyllä voin.”

Sanna Tirkkonen on kokemuksen merkityksistä väitellyt filosofian tutkijatohtori Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Kirjoituksessaan hän pohtii kokemuskertomusten kriittistä roolia julkisissa keskusteluissa ja kysyy, mitä kokemuksella oikeastaan edes tarkoitetaan.


Vierailijablogissa ääneen pääsevät kirjoittajat, jotka lähestyvät ajankohtaisia ilmiöitä tai muita kysymyksiä kertomuskriitisestä näkökulmasta. Kertomuksen vaarat approves!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s