Aamurutiinivideoiden kerronnallinen hämäryys ja sen seuraukset – Vierailijablogissa Veera Laine

Lifestyle-videoblogit eivät ainoastaan kerro tekijästään ja hänen elämästään, vaan yleisemmin siitä, miten tätä elämää tulisi elää.  Vaikka YouTubeen tuotetaan yhä kaikenlaista sisältöä, on videoblogien noin kymmenvuotisen historian aikana tapahtunut yhä enenevässä määrin siirtymä henkilökohtaisesta yleiseen. Taloudellisesti tuottava videoblogi on yhä harvemmin persoonallinen, vain tekijänsä henkilökohtaisesta elämästä kertova kanava.

Erityisen näkyvästi edellä esitetty väite tulee todistetuksi niin sanotuissa aamurutiinivideoissa, joissa videobloggaajat näyttävät aamuiset toimensa. Englanninkielisillä hakusanoilla morning routine saa YouTubessa miljoonia hakutuloksia. YouTube-yleisölle on tarjolla muun muassa pariskuntien, lasten, Barbie-nukkejen ja Little Pet Shop -hahmojen aamurutiineita, mutta suosittua valtavirtaa ovat kuitenkin kauneuteen, terveyteen ja muotiin keskittyvien (nais)videobloggaajien videot. Nämä aamurutiinivideot peräänkuuluttavat säännöllistä elämänrytmiä ja terveellisiä elämäntapoja. Videoita leimaavat self-helpille ominainen itsestä huolehtimisen ja jatkuvan itsensä kehittämisen eetos.

Otetaan esimerkiksi yhdysvaltalaisen lifestyle-videobloggaaja Cambria Joyn aamurutiinivideo. Aamurutiinivideoiden lajityyppiin ensi kertaa tutustuva saattaa hieraista silmiään ja ihmetellä, miksi tällainen video on tehty. Videossa esitetyt rutiinit ovat Raamatun opiskelua lukuun ottamatta melko tavanomaisia alkaen sängyn petaamisesta vedenjuontiin ja terveelliseen aamiaiseen. Toisteisen arkielämän kuvauksina aamurutiinivideot asettuvat poikkiteloin kerrottavuuden ihanteen kanssa. Mikä idea on kertoa sängyn petaamisesta? Videoista puuttuu yllätys, käänne tai epätasapaino, joka usein täysimääräiseltä kertomukselta on vaadittu. Kerronta ei nojaakaan niin paljon tekijän henkilökohtaiseen elämään ja sen kokemuksellisuuteen, vaan siihen, mitä katsojan pitäisi tehdä tai mitä elämässä yleensä pitäisi tehdä. Cambria Joy viittaa miltei enemmän katsojaansa kuin itseensä. Tämä näkyy paitsi suostuttelevassa toisen persoonan puhuttelussa, myös you-pronominin geneerisessä käytössä, jonka avulla pyritään hetkittäin luomaan jaettavaa ja tasapäistävää kokemuksellisuutta.

I immediately start to make my bed. This makes my room and just feel so much cleaner I feel so productive in the morning when I do this and I just like the way it feels to just wake up and make a cup of coffee and get my bed made and clean and it just starts the day of on such a great note. It only takes a couple minutes to do and so if you don’t make your bed in the morning I really suggest trying it out because I feel like it just improves your mood so much

Videoiden äkkiseltään arvioituna mitäänsanomaton verbaalinen kerronta kätkee sisälleen monta tulkinnallista epäselvyyttä. Kertovatko videot tekijänsä omista aamurutiineista, kuten tavanomaisimmin käytetyt otsikot ”My Morning Routine” ja ”My Everyday Morning Routine” ehdottavat vai onko kyseessä vain malliesimerkki hyvästä ja tavoiteltavasta aamusta? Omakohtaisuus ja geneerisyys luovat yhdessä videoihin ratkeamattoman paradoksin. Sekä ”tavallisen” henkilön tavanomaisten aamurutiineiden kiinnostavuus että hänen auktoriteettinsa muiden opastajana voidaan kyseenalaistaa. Yhdessä nämä kaksi kenties täyttävät jonkinlaisen kerrottavuuden minimivaatimuksen. Opastavan kerronnan ja omakohtaisen kerronnan muodostama yhteensulauma kuitenkin vaikeuttaa videoiden mediakriittistä tarkastelua merkittävästi.

Käytetystä moodista nimittäin riippuu, mihin mediakriittisen katsojan olisi syytä kiinnittää huomiota. Ohjetta tarkastellessa relevantteja kysymyksiä ovat esimerkiksi, millä auktoriteetilla ohjeistaja toimii ja perustuvatko ohjeet varmennettuun tietoon. Omaelämäkerrallista tekstiä tarkastellessaan voidaan epäillä, kuvaako video tekijänsä tosielämää vai onko elämä sittenkin sepitettyä. Aamurutiinivideoissa nämä kaksi keskenään kamppailevaa moodia muodostavat puuron, josta katsoja ei enää havaitse eri esitystavoille ominaisia piirteitä. Tätä voidaan pitää kerronnallisena strategiana, jonka avulla tärkeät mediakriittiset kysymykset voidaan sivuuttaa. Monitulkintaisuus on suojamuuri, jonka takana videobloggaajan on hyvä ja turvallinen olla.  Kun teksti vetoaa samanaikaisesti sekä omakohtaisuuteen että normatiiviseen ohjeellisuuteen, jäävät aamurutiinivideot sekä faktantarkastuksen että eettisen tarkastelun ulottumattomiin.

Mitä vaaroja näihin videoihin liittyy? Eivätkö terveelliset elämäntavat ja säännöllinen rytmi ole joka tapauksessa kannatettavia asioita riippumatta niiden todenperäisyydestä? Viimeksi esitettyyn kysymykseen Kertomuksen vaaroissa ollaan nähdäkseni useaan kertaan vastattu: jos hyväksymme kyseenalaiset tarinamekanismit silloin kun ne vievät eteenpäin jotain itsellemme tärkeää asiaa, on meidän vaikea vastustaa niitä silloin kun niitä todella pitäisi vastustaa.

Toinen vaara liittyy self-help-tutkimuksessa usein esitettyyn kritiikkiin. Videoissa esitetyt aamurutiinit ovat ihan kivoja, mutta niiden merkitystä ei pidä liioitella. Videoihin liittyy ääneenlausumaton lupaus, että tietynlaisista rutiineista seuraa tietynlainen elämä. Vähän väliä viihteellisillä uutissivustoilla näkee juttuja Steve Jobsin tai Bill Gatesin kaltaisten henkilöiden aamurutiineista. Näissäkään jutuissa ei suoraan viitata aamurutiineiden ja menestyksen väliseen syy-seuraus-suhteeseen, mutta silti se näyttäisi olevan niihin jollain tavalla sisäänkoodattu. Samaan tapaan myös aamurutiinivideot nojaavat katsojan kykyyn muodostaa kerronnallisesti repaleisista aineksista päässään jonkinlainen menestyskertomus. Tosiasiassa videoissa esitetyt vinkit ovat niin triviaaleja, ettei niitä noudattamalla tule tehokkaammaksi, saati että niiden avulla voisi vaurastua tai saada vaikkapa työpaikan.

Toisaalta tiukasti suunniteltu aamuohjelma voi itsessään muodostua huolenaiheeksi: antavatko aamurutiinivideot viimekädessä kuvan arkielämästä jonakin jota pitää suorittaa? Tämä näkökulma on erityisen painava, kun otamme huomioon videoblogien nuorehkon seuraajakunnan. Esittämäni sitaatti Cambria Joyn videosta kuvaa hyvin aamurutiinivideoille leimallista tehokkuuden ihannetta, josta yhteiskunnassamme on tullut jokseenkin itseisarvoinen. Tehokkuudesta puhuminen vaatisi kuitenkin aina tavoitteiden yksilöimistä. Aamurutiinivideoissa tehokkuus toimiikin vain synonyymina paljon tekemiselle, eikä katsojalle lopulta selviä, mitä videontekijällä on tänään tuotannossaan. Eikö esimerkiksi toimistotyöläiselle olisi kaikkein tehokkainta jättää sänky sijaamatta ja mennä yöpaidassa työpaikalle suorittamaan agendalla oleva tehtävä? Suorittaminen suorittamisen vuoksi ilman merkittäviä hyötyjä on lopulta ainoastaan kuluttavaa ja siksi tehokkuuden ihanteen normalisoitumista voidaan pitää haitallisena.

Self-help on kaikkialla, eikä siksi ole ihme, että myös aamurutiinivideoissa näkyy sen vaikutus. Ihmiset ottavat mallia niistä esitystavoista, joille he tekstuaalisessa ympäristössään altistuvat. Self-help taipuu kuitenkin huonosti persoonalliseen kerrontaan, sillä se on lajityyppinä geneerinen. Kun halutaan kertoa itsestä, omasta persoonasta tai omista kokemuksista, on self-helpin esitystapojen omaksuminen ongelmallista. Self-helpin keskeinen paradoksi on, että se vaatii lukijoitaan etsimään omaa autenttista minuuttaan, mutta samanaikaisesti se tarjoaa kuitenkin valmiin kerronnallisen muotin. Self-helpin kerronta on lisäksi esitetty toisessa persoonassa. Huomio viedään jatkuvasti pois kirjoittajasta itsestään ja viitataan lukijaan, joka kuitenkaan ei ole todellinen lukija vaan lukijan geneerinen prototyyppi.  Aamurutiinivideoissa videobloggaajan minuus tai identiteetti siis ikään kuin suodattuu self-helpin kerrontatapojen lävitse, jolloin tuloksena syntyy vain epäpersonoitua minuutta.

Geneerisestä identiteetistä hyötyvät ennen kaikkea kaupalliset tahot. Mainonta pelaa samoilla kerronnallisilla keinoilla kuin self-help: vannotaan lukijan tai katsojan erityislaatuisuuden nimeen, mutta samalla viesti halutaan kohdistaa niin suurelle joukolle kuin mahdollista. Kerronnallinen hämäryys saattaa kaupallisissa aamurutiinivideoissa olla täysin tarkoituksellista. Cambria Joyn videossa mainostetaankin varsin avoimesti suihkutuotteita. Kaupallisen kerronnan leviäminen ei-kaupalliseen sisältöön ei kuitenkaan ole toivottavaa, sillä tavat, joilla itsestään kertoo vaikuttavat lopulta myös sisäiseen kokemukseen itsestä.  Siksi on tärkeää ruotia harmittomilta vaikuttavia tekstejä ja tehdä niiden kerronnalliset keinot näkyviksi. Kun on kyky tunnistaa erilaisia kerronnan strategioita, on myös kyky käyttää niitä omassa kerronnassaan tavoitteidensa mukaisella tavalla.

 

Veera Laine on ei-fiktiivisistä teksteistä kiinnostunut tuore filosofian maisteri, jonka pro gradu -tutkielma “‘We always want to hydrate before you caffinate’ : kerronnan monitulkintaisuus, self-help ja minätekniikat YouTuben aamurutiinivideoissa” valmistui tänä syksynä. 


Vierailijablogissa ääneen pääsevät kirjoittajat, jotka lähestyvät ajankohtaisia ilmiöitä tai muita kysymyksiä kertomuskriitisestä näkökulmasta. Kertomuksen vaarat approves!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s