Mallikertomuksia kapinallisille tytöille – Vierailijablogissa Maria Laakso

Mistä näitä sankarikirjoja tytöille oikein tulee? Kukaan lastenkirjallisuuden lukija tai ostaja ei ole voinut viime vuosina välttyä girlpowerin renessanssista lapsille suunnatussa narratiivisessa tietokirjallisuudessa. Läntisen maailman vallanneen buumin aloitti Elena Favillin ja Fransesca Cavallon kirjoittama ja monipäisen naiskuvittajajoukon kuvittama Good Night Stories for Rebel Girls (2016). Sittemmin kirja sai myös jatko-osan ja molemmat on käännetty myös suomalaisille lukijoille (Iltasatuja kapinallisille tytöille 1 ja 2, 2017 ja 2018).

Sitten seurasi suomalaisia sankarinaisia esittelevien teosten vyöry. Lasten ja nuorten Finlandia-ehdokkaaksikin päätynyt amerikkalaista esikuvaansa jäljittelevä formaattikirja Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan (2018) kertoo 60 suomalaisnaisen elämästä lyhyin inspiraatiotarinoin. Samasta naissankaruuden kaivosta ammentavat Elina Tuomen tietokirja Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa (2018) ja Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa (2018).

Favillin ja Cavallon alkuperäinen teos tarttui tärkeään ongelmaan: nais- tai tyttöhahmojen miehiä vähäisempään representaatioon lapsille suunnatussa kirjallisuudessa tai naisille tarjoutuviin ahtaisiin rooleihin lastenkirjallisuuden henkilöhahmoina. Teos rahoitettiin joukkorahoituskampanjalla, joka moninkertaisti alkuperäisen tavoitteen. Tällaiselle teokselle tai nyttemmin formaatin lukuisille toistajille vaikuttaa olevan valtavat markkinat.

Osana teoksen huikean onnistunutta somemarkkinointia levisi tunteisiin vetoava video nimeltä ”The Ugly Truth of Children’s Books”. Video pyrkii tuottamaan pöyristelevää statistiikkaa lastenkirjallisuudesta. Videolla äiti ja tytär puuhaavat kirjoja pursuavan lastenkirjahyllyn äärellä ja poistavat sieltä yksitellen teoksia. Ensin poistetaan kirjat, joissa ei ole yhtään mieshenkilöä. Tulos 3 poistettavaa kirja. Sitten poistetaan kirjat, joissa ei esiinny naispuolisia hahmoja. Tulos 76 poistettavaa kirjaa. Näin jatkaen osoitetaan konkreettisesti sukupuoleen liittyvä epätasa-arvo lastenkirjallisuuden representaatioissa.

Tämän ”kokeen” jälkeen videolle lävähtää katsojalle suunnattu kysymys: ”My daughter wants more. What about yours?”. Retoriikka on tuttu poliittisesta kampanjointipuheesta: ”Minkälaisen maailman sinä haluat jättää lapsillesi?”. Videon lopussa ei tietenkään vaivuta synkkyyteen, vaan tarjotaan ratkaisu videon virittämään ongelmaan: osta meidän kirjamme. ”Get it for your daughter, your niece, your friend’s daughter. Every girl you know deserves to grow up thinking that she can be anything she wants. ” kehottaa videon voiceover-kertoja. ”Rebel Girls!”, kiljahtelee videon lopussa heleä-ääninen tyttöjoukko ja heiluttelee Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjaansa valmiina valloittamaan maailman.

Videon esittelemä otos lastenkirjallisuudesta ei ole tieteen kriteerein edustava, sillä videon katsojille ei paljasteta, mitä kirjoja hyllyyn on alun perin laitettu. Ovatko ne uusia vai vanhoja? Miltä kielialueelta ne ovat? Länsimaisen lastenkirjallisuuden pitkää traditiota vasten tarkasteltuna tulokset näyttävät kuitenkin likimain uskottavilta ja asiasta on syytä olla tietoinen. Onkin ilahduttavaa, että lastenkirjallisuuden sukupuolirepresentaatiot ovat näiden kirjojen myötä tulleet laajan kansainvälisen yleisön tietoisuuteen.

Onneksi nykykirjailijat ovat usein jo valmiiksi tietoisia sukupuolirepresentaation sudenkuopista. Suomessa ainakin asiat ovat melko hyvin, eikä amerikkalaisen kampanjan lietsomaan sukupuolipaniikkiin ole syytä. Lastenkirjainstituutin teettämässä tilastossa vuoden 2017 kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista tyttöjä seikkailee päähenkilöinä poikia enemmän. Samaan aikaan ollaan huolissaan erityisesti poikien lukemisesta.

Tytöille suunnattujen sankaritarinoiden taustalla ei tietenkään ole silkka altruistinen halu korjata kirjallisuushistorian representaatiovääristymiä. Buumin bisnesulottuvuuteen en puutu tässä. Sen sijaan ilmiön kulttuuriset kontekstit ovat kiinnostavia. Taustalla on laajemmin eksemplaaristen kertomusten trendi, jota Kertomuksen vaarat -projekti on omassa tutkimuksessaan vakuuttavasti eritellyt. Kuten projektin jäsenet ovat jo usein osoittaneet, on yksittäisten mallikertomusten vaarana niiden muuttuminen edustuksellisiksi ja normatiivisiksi. Tätä on tiivistetysti projektin nimessä esiintyvä kertomusten vaarallisuus ja sama ongelma koskee luonnollisesti myös edellä mainittuja sankaritarinoita.

Sankaritarinabuumissa kerrotut naiselämät kehystetään teosten nimissä, teoksiin liittyvissä kynnysteksteissä ja markkinoinnissa häikäilemättömän suorasukaisesti mallikertomuksiksi ihailtavasta naiseudesta. Tällaisia ovat ihailtavat naiset: rohkeita, päättäväisiä – sellaisia, jotka selättävät kohtaamansa haasteet. Kaikkien teosten taustalla häämöttää periamerikkalainen sankaritarina ylitsepääsemättömiltä vaikuttavat esteet tieltään raivaavasta yksilöstä, joka oman sitkeytensä voimin kiskoo itsensä menestykseen. On hämmästyttävää, miten vähän näiden teosten innostuneessa vastaanotossa on pohdittu tytöille tarjoillun mallikertomuksen ideologisia pohjavireitä. Enimmäkseen kirjat on otettu innostuneesti vastaan, heiluteltu niitä ilmassa ja huudettu voimatyttöhurmoksessa kuin mainosvideon lapset: Rebel girls!

Kirjoissa tärkeää on myös sukupuolieetokseen liittyvä historian suurmieskaanonin (ja nykyisyyden julkisuuden) vastakirjoittaminen. Tieteen, taiteen, urheilun ja politiikan miessankarihierarkioiden tilalle rakennetaan reippaassa kapinahengessä naissankaruuden kaanonia. Tähän uuteen kaanoniin valitaan aukikirjoittamattomia sankaruuden kriteereitä noudattavia naisia.

Favillin ja Cavallon kirja on aiheellisesti saanut kritiikkiä joistakin naisidolivalinnoistaan. Onko esimerkiksi äärikonservatiivinen Margaret Thatcher paras esimerkki kapinallisesta naiseudesta? Tätä pohtii Meagan Tyler Feminist Current-sivuston blogissaan ja uudelleenkirjoittaa Thatcheria koskevan sadun paremmin totuutta vastaavaksi. Kehotan lukemaan mielenkiintoisen tekstin.

Teosten ideologinen valttikortti on niiden naiskuvan diversiteetissä. On kaikenlaisia, kaiken ikäisiä, kaikenlaisista taustoista tulevia feministisiä idoleita. Oma suosikki löytyy varmasti jokaiselle.

Kertomuskriittisen kirjallisuudentutkijan silmin ongelmallista näissä tytöille suunnatussa sankaritarinoissa on kuitenkin kunkin naisidolin elämän pusertaminen ennalta määrättyyn mallikertomusmuottiin. Otan seuraavassa muutaman esimerkin suomalaisesta Sankaritarinoita tytöille -kirjasta.

Teoksen tekstit ovat yhteensä 24:n kirjoittajan käsialaa ja tyyli ja taso vaihtelevat. Toisinaan teksteissä pureudutaan johonkin sankarinaisen elämän tiettyyn hetkeen, jonka ympärille mallikertomus kehrätään. Näissä kertomuksissa koetellaan lajityypin ennestäänkin heikkoa faktuaalisuutta. Satujen kertojalla on suora pääsy esittelemiensä naisten elämään, kuten seuraavassa piispa Irja Askolaa kuvaavassa sadussa: ”Kuului kil-kil-kil, kun haarukka kilisi vasten maitolasin reunaa. Irjan isä valmisti tyttärelleen tämän lempi-iltapalaa. (–) Hassu kilinä sai tytön kikattamaan” (s.95). Toki sadun muoto tarjoaakin mahdollisuuden leikitellä kerronnalla, eikä teosta varmaankaan lueta faktatiedon tarpeeseen. Jokaista satua seuraa sitä paitsi pieni elämäkerta, joka on tyyliltään journalistisempi. Itse kokoelman kertomukset ovat puuduttavan toisteisia, kun ne kaikki asetetaan monipuolisesta naishenkilögalleriastaan huolimatta vaikeuksista voittoon -kaavaan.

Monissa kokoelman kertomuksissa lainataan Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjan tapaan sadun genrestä. Esimerkiksi laulaja Almasta kertova tarina mukailee alussaan monia kansansatuja, joissa seikkailee ihastuttava sisaruspari:

”Itäisessä Helsingissä asui kerran kaksi tyttöä, Alma ja Anna. He olivat kaksoset ja tekivät kaiken yhdessä. Alman ja Annan vanhemmat olivat molemmat hyvin sairaita, ja sen vuoksi tytöt opettelivat jo pienestä pitäen huolehtimaan itsestään niin paljon kuin pystyivät. Oli siis todella onni, että heitä oli kaksin kappalein. Kaiken lisäksi Almaa kiusattiin koulussa, ja hänelle sanottiin, että hän on liian räiskyvä ja rohkea. Sitä Anna ei suvainnut, vaan nousi urheasti puolustamaan siskoaan. Yhdessä he olivat voittamattomia.” (s.31)

Yhdeltä kantilta arvioituna tyylilainat satujen maailmasta ovat viehättäviä. Toisaalta ne tekevät elämäntarinoista epämääräisiä ja siloteltuja, jopa epäuskottavia. Vai onko kukaan tosielämän koulukiusaaja kiusannut sanoen: ”lällällää sä oot liian räiskyvä ja rohkea”. Kertomuskriittisesti on myös tärkeää huomata, että satu on kertomusmuotona jo itsessään äärimmäisen normittava. Sadut ovat ihmiskunnan vanhinta eksemplaarista kirjallisuutta. Historiallisten ja nykynaisten elämien pusertaminen onnellisesti loppuvan sadun muottiin, tuottaa kiusaannuttavalla tavalla normittavaa kirjallisuutta toivottavasta elämänkulusta, vaikka tekijöiden päämäärä onkin tyystin päinvastainen: ihailtavien naisroolien moninaisuuden osoittaminen.

Hyvää tarkoittavien naissankaruuskirjojen välittämä riehakas sankarieetos on ongelmallinen myös välittäessään sanomaa siitä, että naisen on tavoiteltava jonkinlaista sankaruutta. Pojille suunnatussa kirjallisuudessa liike on ollut päinvastainen: poikakirjojen maskuliinisten sankareiden tilalle on pyritty tuomaan kuvauksia herkistä pojista, jotka uskaltavat olla olematta vahvoja ja miehekkäitä miessankareita. Ehkä naissankaribuumin laannuttua tarjoillaan tytöillekin sankarivaateista riisuttua arkista olemista. Kaikkia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja psykologisia ongelmia ei voi sankarillisesti voittaa ja muuttaa siinä sivussa maailmaa. Joskus sankarillista on päästä aamulla ylös sängystä. Tai jäädä sinne.

 

Maria Laakso on kirjallisuudentutkija ja tutkijatohtori tutkimushankkeessa “Kirjallinen elämä, kirjallisuuden ja arkipäivän rajankäyntiä”.


Vierailijablogissa ääneen pääsevät kirjoittajat, jotka lähestyvät ajankohtaisia ilmiöitä tai muita kysymyksiä kertomuskriitisestä näkökulmasta. Kertomuksen vaarat approves!

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s