Topelius ja anti-Midas: Urheilupersoona Aleksi Valavuori ja tarinallistamisen houkutus, osa 2

I

Kun julkkishyväntekijä Brother Christmasin rahankäyttö asettui Helsingin Sanomien jutun jälkimainingeissa tarkastelun alle, eräs puolustajista oli rahankeräyksen veteraani, urheiluvaikuttaja Aleksi Valavuori. Kannustavan viestinsä Valavuori lopetti kyynisesti viitaten niin yleiseen mantraan suomalaisen yhteiskunnan kiittämättömyydestä kuin omiin sattumuksiinsa: “Tässä maassa olisi usein helpompaa olla auttamatta ketään, ettei joudu itse hankaluuksiin. Etenkin, kun auttamiseen pitäisi kysyä lupaa valtiolta. Täysin järjetöntä. Voimia ja älä stressaa!” (IL 25.2.2018.)

Ironiannälkäisille Valavuori tarjoili herkkupaloja tuellaan: Valavuoren “Solano-tarina”, eli venezuelalaisen hiihtäjän tuottaminen Lahden hiihdon MM-kisoihin, päättyi sakkoihin lievästä rahankeräysrikoksesta. Oikeus näki, ettei suomalaisen urheilun puuhamies tavoitellut omaa etuaan, vaan Aleksi ”Doer” Valavuori teki, hän tekee aina – innostui liiaksi asti.

Yhtä kaikki, tuomitun miehen tuki kanssarahankerääjälle sai minut palaamaan ”Topelius ja anti-Midas” kirjoitukseni teemoihin. Tuki oli muodostettu tavalla, joka kiinnitti Brother Christmasin syyttömyyden tai syyllisyyden Valavuoren omaan kertomukseen, johon hän vain vihjaa rivien välissä. Syylliseksi tuomittu Valavuori ikään kuin tarttuu BC-kohuun, jotta hänen tarinansa kietoutuisi kuuluisan hyväntekijän tarinaan. Jos BC olisi syyllinen, ei tarinassa loisiminen vaikuttaisi suuntaan tai toiseen, mutta jos BC olisi edes jollain tasolla syytön, se kiillottaisi myös Valavuoren kuvaa. Valavuori ratsastaa tarinoilla auringonlaskuun ja myös rapakon taakse, kuten tulette huomaamaan.

Valavuoren innostus auttamaan ja keräämään on nähty ennenkin: vuosien varrella hän on luvannut kerätä rahaa esimerkiksi sulkapalloilija Ville Långille, ryhtynyt taekwondoin Suvi Mikkosen manageriksi etsiäkseen hänelle sponsoreita ja tehnyt suureellisesti julkisen päätöksen ”Suomalaisen Urheilutallin” perustamisesta tarjotakseen neljälle urheilijalle mahdollisuuden täysammattilaisuuteen. Projektien vauhti hiipui valitettavasti jo alkumetreille, mutta oi, mitä alkuja!

Jokainen Valavuoren keräys ja projekti oli alku suurelle urheilutarinalle. Solanon tapauksesta tutut osaset ryysyistä rikkauksiin -tarinaan ovat läsnä. Painija Rami Hietaniemen tarinassa voi kuvitella Rocky-elokuvien (valitse osa, mikä tahansa osa) tunnusmusiikin:

”Rami Hietaniemi joutuu painamaan painin ohella töitä rakennustyömaalla selvitäkseen talousasioista. Alan kasaamaan hänelle rahaa NYT.” (Twiitti, @Valavuori klo 23.53 17.07.2012.)

 

Rakennustyömaan perinteinen työläiskuvasto on poikkeuksellisen kerrottava lähtökohta urheilusankarille. Valavuori puhuu selviytymisestä ja korostaa, kuinka asiaan tulee muutos ”NYT” hänen toimintansa kautta. Valavuori rakentaa itsensä sisään Rami I -elokuvan käsikirjoitukseen mesenaattina, joka mahdollistaa menestyksen. Jokainen urheilua seuraava tietää, millaista on fanina seurata yksilön tai joukkueen ojia ja allikkoja. Kyse on mahdollisuudesta sekä seurata että olla osa urheilutarinaa. Valavuori ylittää tämän roolin: kuvitelkaa, kuinka mies kietoo itsensä toisen orastavaan menestystarinaan ja aloittaa heinäkuisena tiistai-iltana kello 23.53 antamaan kaikkensa, että tämä saa rahaa – ”NYT”, eikä huomenna.

Jollain tapaa Valavuoren innostus tarinoihin puhutteleekin meidän ja muiden tarinoiden häilyvää rajaa, mutta myös kertomusten välineellistymistä. Missä määrin tarinat – urheilussa tai muualla – ovat kollektiivista pääomaa? Perustelihan Valavuori oikeudelle Solano-rahankeräystäkin lahjoittaneiden vastineeksi saamalla ”urheiluelämyksellä”. Herää epäilys: onko Valavuori (urheilu)tarinankerrontakulttuurimme ihanteiden uhri? Ja onko Hanen [sic] toiminnassaan silloin mitään pahaa?

 

II

Koripallojoukkue Espoo United antoi potkut lokakuussa 2016 General Managerina toimineelle Valavuorelle, kun hän laukoi seksuaalivähemmistöjä loukkaavia kommentteja Twitterissä ja ilmoitti joukkueen linjaksi, että ”meille ei homoja palkata” (Twiitti, @valavuori, 25.10.2016). Jännittävää kyllä, ihmisten oikeutetusti negatiiviset reaktiot vaikuttivat tulleen yllätyksenä tunnetusti impulsiiviselle Valavuorelle. Hän julkaisi anteeksipyynnön, jossa hän vetosi lainanneensa alkuperäisen väheksyvän kommenttinsa homokaveriltaan:

 

”Tekstini oli suora lainaus ystäväni päivityksestä. Kyseinen ystäväni on homo, jos sillä nyt on jotain merkitystä. Halusin testata mitä eroa on täsmälleen samalla viestillä, kun se tulee minun kirjoittamana. Hymiöt ja hauskuus vaihtuivat katastrofiin.” (Julkaistu Facebookissa, Aleksi Valavuori 26.10.2016.)

 

Selittelyltä haiskahtava anteeksipyyntö huomattiin pian tarkkavainuisen yleisön toimesta kuitenkin kopioksi – tai halutessaan uskomattomaksi sattumaksi. Valavuoren tekosyy oli jo käytetty kertaalleen hänen aktiivisesti seuraamaansa koripallon saralla: yliopistokoripallon himmenevä tähti Marshall Henderson pahoitti mielensä, kun ESPN-urheilukanava näytti amerikkalaisenjalkapallon pelaajan Michael Samin suutelevan poikaystäväänsä varaustilaisuudessa. Henderson oli kauhuissaan, koska hänen sukulaispoikansa olivat nähneet lähetyksen ja hän uhosi Twitterissä boikotoivansa kanavaa.

Twitter-kansa ei jakanut Hendersonin homofobista närkästystä, ja pian hän selitteli lausuntonsa tavalla, joka meni jopa osittain läpi:

 

“One of my best friends, WHO IS GAY, is about to graduate in psychology, asked me to say these things so he can have responses … TBC — marshall henderson.” (Twiitti, @NativeFlash22, 12.05.2014.)

“The point of his study was to see how people react when others say things or act a certain way against another group of people … TBC — marshall henderson.” (Twiitti, @NativeFlash22, 12.05.2014.)

 

Foliohattua ei tarvitse taitella, että tunnistaa Valavuoren tekosyyn identtiseksi Marshall Hendersonin käyttämään. Tekosyy oli monitahoinen – oli homoystäviä, tiedettä ja testiä – ja ennen kaikkea kuratoitu: se oli käynyt läpi somemankelin ja päätynyt hieman yllätyksellisesti vain vähän miinukselle. Valavuoren tarttuminen ainoaan edes jollain tasolla toimivaksi todistettuun kerrontastrategiaan on oikeastaan ymmärrettävä reaktio. Eikä tämä edes löytynyt googlamalla “homophobic tweet excuse”, vaan vastaus löytyi kotikentältä. Valavuoren tekosyytä ei voi uskoa hyvillä mielin, mutta epätoivoisen strategiavalinnan voi ymmärtää.

 

III

Valavuoren kohu ei osoita niinkään kuratoidun, jo hyväksytyn kertomuksen voimaa, vaan miten tarinankerronnallinen paine ajaa lainaamaan. Pian homotwiittikohun jälkeen Valavuori matkusti Kaliforniaan, kuin noudattaen kaavaa, jossa julkisuudessa ryöpytetty henkilö lähtee uusien mahdollisuuksien houkuttelemana jatkamaan matkaa (vrt. esimerkiksi Axl Smithin matkaa Iso-Britanniaan tai Jari Sillanpään viime aikaisia matkoja huumekohun keskellä). Valavuori vihjaili uudesta työstä ja twiittaili voimattavia lainauksia kuvien kera. Eräs esitti öistä Los Angelesia:

 

“Last night in LA, for now. What an adventure it has been. I gotta feeling that we’ll meet sooner than later. “When you get an opportunity, you’ve got to go for it wholeheartedly, not wait in the wings for some imaginary perfect time to materialise.” – Sir @richardbranson

Same in Finnish: “Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.” – Mäkikotka Matti Nykänen

Sama kivenlahdeksi: “Jos tappio ei vituta, lopeta.” – Aleksi Valavuori

#california #losangeles #finland #quotes #quoteoftheday #motivation #nevergiveup” (Kuvateksti Instagramissa, valavuori, 29.11.2016.)

 

Valavuoren kuva paljastui tällä kertaa Ikean kuratoimaksi, eli kyseessä oli Ikean sisustustaulu. Somessa seikka ei jäänyt pitkään huomaamatta ja Valavuori yritti myöhemmin kääntää sisustustaulun lainaamisen vitsiksi. En usko monenkaan nauraneen vitsille.

Tuon äärimmäisen tarkkaan harkitun ja tuhansissa kodeissa olevan taulun hyödyntämisessä on kuitenkin jotain ymmärrettävän surullista. Kohun keskellä kamppaillut Valavuori yritti kertoa tarinaa uudesta alusta ja noususta jälleen yhden kaatumisen jälkeen. Hän päätti tarttua yleisesti hyväksyttyyn, jopa jollain tavalla arkisen täydelliseen ja varmasti massojen miellyttäminen mielessä valikoituun kuvaan. Hän lainailee niin menestyjiä kuin munailevia menestyjiä oman tarinansa taustaksi.

Olisimmeko kuitenkin kuulleet mieluummin jotain aitoa kuin jotain, mikä on niin varman päälle valjastettu välineeksi meidän miellyttämiseemme?

Sosiaalisen median aikakaudella arkitodellisuutemme on kyllästetty vaatimuksilla välittää tarinoita ja viestiä tuntemuksia kuvin, videoin, päivityksin ja twiitein. Voisin kuvitella, että paine onnistua esimerkiksi Valavuoren kunnioitettavan noin 123 tuhannen seuraajan edessä on valtava, varsinkin, kun kyseessä piti olla vedonlyöjä-seikkailijamme ryvettynyttä julkisuuskuvaa eheyttävä matka. Jo hyväksyttyjen tarinoiden houkutus ei ole järin yllättävä.

Kertomuksen vaarat -projekti matkusti viime viikolla Montrealiin, Kanadaan – niin, ei se Los Angeles ole. Se, ettemme päätyneet omimaan sisustustaulujen täydellisyyttä, ei tarkoita, ettemmekö haluaisi tehdä teihin vaikutusta tarinoillamme. Se tarkoittaa, että me kunnioitamme teitä lukijoina, ja yritämme olla sokaistumatta tarinoista. Se ei ole aina helppoa, eikä ole aina Valavuorellakaan.

Matias Nurminen, apurahatutkija, Kertomusten Vaarat -projekti

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s